Sain isoisäni vanhan tietokirjan. Se on nimeltään "Jokamiehen luonnonkirja" ja sen on suomentanut ja sovittanut Pentti Eskola E. N. Andraden ja Julian Huxleyn alkuteoksen pohjalta.
Kirjassa on yli 700 sivua viisautta ympäröivästä maailmastamme. Se käsittelee mm. kemiaa, geologiaa, biologiaa ja fysiikkaa kouriintuntuvalla tavalla ja selkeästi havainnoillistaen.
Vuonna 1950 ilmestyneen teoksen kieli on ajalleen tyypillistä ja verrattoman mukaansatempaavaa. En keksi riittävän väkeviä adjektiiveja kuvaamaan miten paljon pidän kirjasta, joten sen sijaan kirjoitan otteita tekstistä:
Lihasvoimakkuus ei ole elämässä tärkein asia, mutta kumminkin se edistää suuresti onnellisuutta ja terveyttä. On vältettävä liikarasitusta ja yli voimainsa ponnistelua, eikä voimisteluun ja leikkeihin pidä käyttää niin paljon energiaa ja aikaa, ettei sitä jää kylliksi muihin tehtäviin. Mutta viisasta on voimistella joka päivä jonkin verran.
Säännölliset tavat nukkumisessa kuten myös syönnissä ovat hyödyllisiä. Ruumis tottuu helposti tekemään tiettyjä asioita ponnitstukstta. Kumminkaan ei liiallinen yksitoikkoisuus ole hyväksi: joko ikävystyy omiin tapoihinsa, tai sitten tavat tulevat niin hallitseviksi, ettei kykene uusiin yrityksiin. Sen vuoksi ei ole haitaksi silloin tällöin istua myöhään yöhön valveilla, kun jotain mielenkiintoista tapahtuu. Samaten huviretki, juhla ja erilainen ruoka silloin tällöin on vain virkistävää.
Ellei mielenkiinto ulotu omien pikkuasioiden ulkopuolelle, niin ihminen ikävystyy ja lamaantuu. Maailma on niin täynnä kiintoisia asioita ja ihmisiä, ettei pitäisi olla vaikea löytää harrastuksia. Ne pitävät ihmisen valppaana ja toimeliaana ja tekevät elämän elämisen arvoiseksi.
Sähkön sovellutuksista kerrotaan seuraavasti:
Jos nyt soitamme sähkökelloa ovella ja astumme yksityisasuntoon, saamme olla melko varmoja siitä, että tapaamme radiolaitteen, esittämässä sanokaamme musiikkia, jota orkesteri soittaa ehkä monen sadan kilometrin päässä. Tämä käy kokonaan sähkön avulla: ääni muutetaan lähetysasemalla erilaisilla sähkölaitteilla sähköaalloiksi, jotka etenevät kaikkiin suuntiin ja jotka muutetaan vastaanottokoneessa toisilla sähkölaitteilla takaisin ääneksi. Tapaamme puhelimen, toisen sähkön avulla toimivan äänensiirtolaitteen, ja pöydällä on ehkä sähkösanoma muistuttamassa siitä, että on olemassa sähkölennätin. Se saattaa olla lähetetty merellä kulkevasta laivasta, ja mieleemme johtuu miten laivat ovat yhteydessä keskenään ja maan kanssa langattoman lennättimen avulla. Vielä on talossa ehkä sähköhella, sähkösilitysrauta ja sähkölämmityslaite, kaikki esimerkkeinä sähkön moninaisista sovellutuksista.
Niinpä esim. hiiliatomin seikkailut ihmisruumissa ovat hyvin omituisia. Se tulee ruumiiseen ehkä jossakin leivän tärkkelyrakeessa, kiertää läpi ruumiin vereen liuenneen sokerimolekyylin osana, tulee käytetyksi polttoaineena jossakin lihaksessa sen kutistuessa, joutuu takaisin vereen liuenneen hiilidioksidimolekyylin osana ja lopuksi lähtee keuhkoistamme hiilidioksidikaasuna. Mutta sillä on täytynyt olla yhtä kiintoisia seikkailuja, ennen kuin se tuli ruumiseen, ja se joutuu varmaan uusiin seikkailuhin taas lähdettyään ruumiista. Mitä voimme tästä sanoa?
Kirjassa on esillä paljon tieteen vielä tuolloin ratkaisemattomia pulmia:
Sähkövirta on niin muodoin samaa kuin sähkövarauksen liikunta. Mutta millä tavoin tämä liikunta metallijohdossa tapahtuu, se on asia, jolla eräät tieteen suurimmista miehistä vielä vaivaavat aivojaan. Ei niin ollen tarvitse olla erikoisesti huolissaan, ellei tämä asia tunnu kaikin puolin selvältä.
Yksi kohta hätkähdytti minut kun ymmärsin, ettei meritähti voi tietää, että on olemassa tähtiä tai että on musiikkia. Onneksi minä tiedän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti